Jade 8v

MOORNING!

 " 8 vuotta sit, mä pötkötin leikkauksen jälkee sairaalan heräämös happimaski päällä ja olin varma, et nyt mä kuolen ja jos satunki selviimään, päätin et en tee ikinä enää lapsia!:D Jade 8vee! ❤ "

Facebook status 7.2-14

Tää vuosi on vierähtäny tosi nopeesti. Justhan se oli, ku kirjotin et Jade täyttää jo seitsemän ja tein Jadelle lahjaks sen videonki ja kerroin samalla innostuneena synnytystarinaa täällä blogissa! (pääset TÄSTÄ  kirjoitukseen) 

 Mun pikkunen kasvaa nopeemmin, ku kerkiin tajutakkaan ja kohta mä varmaan herään, ku se muuttaa kotoaan ja menee naimisiin ja saa omia lapsia ja musta tulee mummu! Hei nyt STOPSTOPSTOP..

 Ehkä mä hidastan vähän, mutta noin tulee vielä käymään.. 

Sit mä vaan muistelen haikeena näitä aikoja, ku Jade asu kotona ja kiisteltiin nukkumaan menoista, läksyjen tekemisistä, sitä kuinka omatahtoinen neiti oli jo pienestä pitäen ja miten mun hermot oli välillä koetuksen partaalla, ku Jade huusi kaupan lattialla saamatta haluamaansa karkkia lopulta oksentaen ja potkien mun sylissä. Sitä, ku jätskitötterö katkes asfaltille ja koko kylä raikui kiljunnasta. Sitä, kuinka Jade palkitsi mut inhottavin ja kamalin äiti-tittelillä, ku en ostanut sillon kerran kaupassa sitäkään lelua. Kuinka me tapeltiinkaan aamuisin mitkä vaatteet voi laittaa päälle, missä ei ole kutiava kangas, väärä väri, väärä koko, vääränlaiset hihat, huonot sukat tai mikä hattu ei ole tyhmä hattu... :D

 Toisaalta mä muistelen varmasti vielä haikeampana niitä hetkiä, ku sain peitellä Jaden mun viereen nukkumaan, kuinka se iloitsi pienistä asioista ja ensimmäisistä lumihiutaleista, kuinka se hoki jokapäivä rakastavansa mua ja mä sitä, kuinka mä saatoin sen aina käsikädessä kouluun, kuinka me saunottiin yhdessä jutellen tyttöjen juttuja ja Jade uskaltautui hyppäämään mun kans ekaa kertaa lumihankeen ja sitä tunnetta, kun pieni ihminen luottaa sun kykyyn huolehtia ja rakastaa sitä elämän loppuun saakka ja sitä kiintymystä ja rakkautta, jota lapsella on ja kuinka se joskus uhkaili jäävänsä asumaan mummoksi asti sittenkin vaan kotiin mun luo.. :D Sit mä havahdun mummuna kiikkutuolissa ollessani näistä ajatuksista, ku pikku juniori-Jade roikkuu mun polvessa pyytäen syliin tai muuta vastaavaa. Okei, voihan olla, et "pahimmillaan" oon mummi jo nelikymppisenä, joten toivottavasti en oo vielä ihan sillon kiikkutuolissa, mut kuitenki! :D Mua alkoi melkein itketää juuri..

Onneks me eletään vielä tätä aikaa ja Jade on vielä noinkin pieni. Vaikka välillä tuntuu vaikeelta ja hermotkin meinaa joskus pettää, ni silti on niin paljon hetkiä joista nautin ja kuinka tunnen olevani maailman onnellisin äiti saadessani seurata pienen lapseni varttumista ja nauttia kaikesta sen mukana tuomasta rakkaudesta, jota voikaan tuntea toista kohtaan.

Perjantaina Jade siis täytti "JO" kahdeksan ja sunnuntaina pidettiin pienet juhlat meillä Jaden kavereiden kera. Vilskettä, melua ja iloa riitti!:)

Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin.

Hyvää päivänalkua kaikille!

❤.lla Cami